Tänään käsittelyssäni ovat olleet Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? ja Eric Hillin Puppe kesälomalla. Janssonin muumi -kurkituskirja kuuluu lapsuuden lempikirjoihini, ja muistan kyllä kuluttaneeni sen aivan puhki sekä kotona että päiväkodissa. Muistan kuinka jännittävä kirja oli, ja kun luin sitä nyt, täytyi minun lukea sitä ääneen ja leikitellä äänensävyillä ja riimeillä niin kuin muistelin sen menevän. Kirja herättää tunteita, niin jännitystä, surua kuin iloakin ja suorastaan vie lukijansa ja kuulijansa mennessään. Lukisin kirjaa ehkä aikaisintaan kolmivuotiaalle, koska kuitenkin sen ikäiselle kuulijalle riimit ovat viihdyttäviä, ja kurkistusaukot ja värikkäät kuvat kiinnostavat varmasti. Mutta kuitenkin vasta ehkä 5-6-vuotias ymmärtää kielen ja riimien merkityksiä syvemmin, ja kirja onkin hyvä herättelemään kielellistä tietoisuutta. Kirjan kuvat ovat jännittäviä ja yksinkertaisia, mutta silti täynnä jänniä yksityiskohtia, joita voi yhdessä tutkia pitkänkin tovin, ja esimerkiksi fonteilla leikittely tuo kirjaan oman ihanan tuntunsa. Kuitenkin huomasin, ettei fontti ollut mitään helppolukuisinta välillä, ja riimit menivätkin kesken lauseen, joten aikuisen tulee kyllä lukea kirja ehkä ensin läpi ennen kuin saa hienosti riimiteltyä ja eläydyttyä tarinaan. Ihmekös jos aikoinaan moni aikuinen on saanut kaksihaaraisia minun vaatiessa täydellistä performanssia.. Suosittelen kuitenkin lämpimästi jokaiselle, ja jos en löydä omaa vanhaa kirjaani, aion jostain itselleni oman opuksen ostaa, on sillä sen verran tunnearvoa!
Puppe -kirjat ovat varmasti kaikille tuttuja, sillä niihin törmää esimerkiksi monissa päiväkodeissa. Kirjoissa kuvat ovat suuremmassa osassa kuin teksti, aukeamalla on ehkä ainoastaan yksi lause, mutta kuvaa voi tutkia yhdessä tarkemmin vielä luukun aukaisun jälkeenkin. Kuvat ovatkin yksinkertaisia ja värikkäitä, ja Puppe -kirjat sopivat hyvin yhdestä ikävuodesta eteenpäin. Lukijan äänensävyillä on tällaisissa kirjoissa suuri merkitys, jotta luukun aukaisusta saadaan jännittävää. Kirjojen aiheet käsittelevät arkitilanteita, jotta lapsen on helppo samaistua pieneen Puppeen ja hänen seikkailuihinsa. Kirjaa syvemmin miettiessäni, tulee mieleen, että kirja kuluu juuri niihin, joissa aikuisen ja lapsen vuorovaikutus tiivistyy, lapselle annetaan aikaa, tarkastellaan yhdessä, ihmetellään ja nimetään asioita. Lapsille mieluisa kirja, joka sopii niin päiväkotiin, kotiin kuin vaikka lääkärin odotushuoneeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti