Tutustuin Andersenin satukirjaan, jonka on kuvittanut Janusz Grabianski. Kävin satuja läpi selaillen ja kahta jäin lukemaan tarkemmin. Valitsin tarkemmin luettavaksi sadut, jotka eivät olleet alunperin tuttuja, sillä Andersenin sadut ovat tuttuja monelle ja niistä on tehty myös piirrettyversioita. Alkuperäiset sadut ovat kuitenkin uusintateoksiaan tunteekkaampia ja kaunistelemattomampia, jotka käsittelevät vaikeitakin asioita kuten kuolemaa. Mielestäni satujen kautta on kuitenkin hyvä käydä vaikeita asioita läpi ja keskustella asioista, sillä jossain vaiheessa ne heräävät lapsen mieleen. Esimerkiksi viimeisessä sadussa nimeltä Enkeli on puhutaan kuolleista kilteistä lapsista, ja siitä kuinka enkeli hakee heidät taivaaseen Jumalan luo ja matkalla he keräävät kukkia lapselle tärkeistä paikoista. Satu suorastaan riipaisi sydäntäni, sillä se oli uskomattoman kaunis.
Toisena satuna luin Pikku Iidan kukkasista. Oli hauskaa miten sadussa ei nimetty Iidan lisäksi kuin leluja, esimerkiksi hänen kanssaan keskusteli "yliopinnut". Satu kertoi kukista, ja sen kautta tulisi monia kukkien nimiä kukista kiinnostuneelle lapselle. Kieli oli kuitenkin vanhoillista ja minunkin oli vaikeaa ymmärtää joitain sanoja, esimerkkinä mitkä ovat uutimet ja millainen lelu on suitsutusukko? Satu oli kuitenkin kiva kurkistus lapsen mielikuvitukseen ja sen luettua voisi tehdä mieleen heränneistä mielikuvista esimerkiksi maalauksen. Tässäkin sadussa käsiteltiin kuolemaa kukkien kautta.
Andersenin sadut toimivat yksi kerrallaan luettaviksi, ja karuimpien jälkeen on hyvä keskustella lapsen kanssa sen herättämistä tunteista yhdessä. Niiden tunteminen on kuitenkin tärkeä osa kirjallista tietämystä. Loppu ei aina välttämättä olekaan onnellinen, mutta jokaisella sadulla on oma tärkeä sanomansa.
Kuvat ovat epätarkkoja, mutta kauniita, osa värikkäitä ja osa ruskean sävyisiä. Pääpaino on kuitenkin tekstillä, joten kuvia on vähän ja niitä voi esimerkiksi tarkastella sadun luettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti