Grimmin satu : Hannu ja Kerttu

Lapsuudesta tuttu satu oli mukava palauttaa uudestaan mieleen. Hannu ja kerttu on hieman surullinen ja pelottava kertomus, jossa on kuitenkin onnellinen loppu. En tiedä johtuiko siitä, että satu oli Mehiläiskuningatar: 5 Grimmin satua -kokoelmassa, että kerronta oli jotenkin töksäyttelevää, vai onko alkuperäinenkin tarina yhtä hyppelehtivä, mutta se pisti vähän omaan korvaan. Pidin kuitenkin runoista tarinan välissä, jotka tuovat tarinaan kielellä leikittelyä ja vanhoillisuutta. Teoksen on kuvittanut Saija Sillanpää. Kuvat ovat pastellisia, taiteellisia ja herkkiä, mutta kasvottomia, ja hieman pliisuja. On vaikeaa miettiä, sopiiko satu pienemmillekin sen pelottavuuden vuoksi, mutta toisaalta sadun kautta olisi helppo käsitellä pelon tunnetta ja keskustella lapsen kanssa mitä tunteita se hänessä herätti. Jos mietitään tältä kantilta, lukisin satua aikaisintaan kolme-neljävuotiaalle.